Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Johanneksen evankeliumi, luku 8:12.

Maailman valo

Jeesus puhui taas heille ja sanoi:

"Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo." 

13. Niin fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itse itsestäsi. Sinun todistuksesi ei ole pätevä."

14. Jeesus vastasi: "Vaikka todistankin itsestäni, minun todistukseni on pätevä, sillä minä tiedän, mistä olen tullut ja minne olen menossa. Mutta te ette tiedä, mistä minä tulen ja minne menen.

15. Te tuomitsette lihan mukaan, minä en tuomitse ketään.

16. Ja jos minä tuomitsenkin, minun tuomioni on oikea, sillä minä en ole yksin, vaan kanssani on Isä, joka on minut lähettänyt.

17. Onhan teidän laissannekin kirjoitettu, että kahden ihmisen todistus on pätevä.

18. Minä olen se, joka todistan itsestäni, ja minusta todistaa Isä, joka on minut lähettänyt.

19. Silloin he kysyivät häneltä: "Missä sinun isäsi on?" Jeesus vastasi: "Te ette tunne minua ettekä minun Isääni. Jos te tuntisitte minut, tuntisitte myös Isäni." 

20. Nämä sanat Jeesus puhui uhriarkun ääressä opettaessaan temppelissä, eikä kukaan ottanut häntä kiinni, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 8:12-21)

 

Maailman valkeus

 

12. Juhlan aikana sytytettiin naisten esipihassa oleviin suuriin kynttilänjalkoihin joka ilta tuli. Niiden valo näkyi kaikkialla Jerusalemissa, ja siellä tanssittiin ja iloittiin aamunkoittoon asti. Nyt oli juhla ohi. Kynttilöitä ei sytytetty. Silloin Jeesus astui esiin ja sanoi olevansa maailman valo. Useissa profetioissa oli ennustettu, että Messias olisi valkeus sekä juutalaisille että pakanoille (Jes 9:1; 42:6; 49:6; 60:3). Vrt. Luuk 2:32; Joh 1:4. Jeesus oli aikaisemmin (Matt 5:14) sanonut seuraajiaan »maailman valkeudeksi», mutta se valo on vain heijastusta hänestä itsestään.

13. Fariseukset olivat Jeesuksen katkeria vastustajia. Luultavasti nämä olivat eri fariseuksia kuin ne, jotka olivat tuoneet naisen hänen luokseen (j. 3). He aavistivat Jeesuksen todistuksen merkityksen. Jahve-Elohim on valon Jumala. Se käy ilmi monista Raamatun kohdista. Nyt he yrittivät kieltää hänen sanansa sen tähden, että hän todisti itsestään, mutta tässä kuten myös 5:31:ssä Jeesus tiesi puhuneensa totuuden. Nytkään he eivät saaneet häntä hänen sanoistaan ansaan.

14. Jeesus tiesi, mikä oli totuus hänestä itsestään, ja hän piti kiinni asemastaan. Iankaikkinen totuus paljastaa tämän aikakauden ilmeiset valheet. Hänen ehdoton pyhyytensä ja ykseytensä Isän kanssa takaavat sen, että hänen sanansa ovat totta. Hän oli täysin varma siitä, kuka hän oli, ja kristinusko perustuu tähän Jeesuksen tietoisuuteen omasta itsestään. On paljon "todistuksia" siitä, että hän on se, joka hän ilmoitti olevansa (Apt 1:3). Hän pystyi todistamaan, että Isä oli hänet lähettänyt. Jeesukselle maallinen elämä oli vain lyhyt välivaihe, olihan hän ennen tänne tuloaan ollut aina Isän luona ja jatkaisi tuota elämää tämän lyhyen vaiheen jälkeen iankaikkisesti. Vertaa Jeesuksen sanoja ennaltaolostaan 17:5 ja 13:3; 14:2-3.

15. He tuomitsivat väitteillään Jeesuksen. Lihan mukaan tuomitsemisella on kahdenlainen merkitys. Kun he näkivät hänessä vain rakentajan pojan, he tuomitsivat ulkonaisten seikkojen perusteella pelkästään oman lihallisen mielensä mukaan. Mutta jos he olisivat olleet hengellisiä, he olisivat ymmärtäneet, kuka hän oli. Jotka eivät tietäneet mitään, katsoivat vapaudekseen tuomita, mutta hän, joka tiesi kaiken, luopui tästä oikeudestaan. »Minä en tuomitse ketään» on sana, joka kuului hänen maalliseen elämäänsä. Lopussa hän on ainoa tuomari (5:27), mutta nyt hänet on lähetetty pelastamaan (3:17).

16. Vaikka Jeesus tuomitseekin, hän ei tuomitse yksin. Isä on hänen kanssaan. Tämän jumalallisen oikeuden ja vallan huomioon ottaen ei ole mitään vaaraa, että tuomio olisi väärä. Tämä ja edellinen jae eivät ole mitenkään ristiriidassa. Jeesus ei vielä tuomitse ketään. Mutta viimeisellä tuomiolla kaikki tuomiovalta on annettu hänelle (5:22).

17. Jeesus täytti tämänkin lain vaatimuksen (5 Moos 19:15), koska Isä todisti hänen kanssaan.

18. Juutalaiset eivät uskoneet Jeesuksen todistusta. Heidän mielestään hänellä ei ollut sille mitään tukea. Mutta hän itse viittasi Isän todistukseen. Se todistus ilmeni niissä teoissa, jotka hän oli saanut suorittaakseen (5:36-37).

19. Kehottaessaan Jeesusta näyttämään tämän toisen todistajan, hänen Isänsä, he paljastivat oman tietämättömyytensä. Heidän vaatimuksensa saada nähdä Isä ja Filippuksen toivomus 14:8:ssa ovat täysin erilaiset. Emme voi nähdä Jumalaa ulkonaisilla aisteillamme. Jos heillä olisi ollut hengellistä käsityskykyä, he eivät olisi kysyneet tällaista. He eivät tyytyneet näkymättömissä olevaan todistajaan, vaikka tämä oli ilmoittanut itsensä selvästi tapahtumissa.

20. Temppelissä oli kolmetoista uhriarkkua, joihin kansa sai tuoda uhrilahjansa. Ne oli sijoitettu naisten esipihaan, ja kuhunkin oli merkitty, mihin tarkoitukseen varat menivät. Isän ja Pojan välinen syvällinen yhteys ilmenee muun muassa siinä, ettei kukaan voinut ottaa häntä kiinni, ennen kuin hän oli suorittanut tehtävänsä loppuun ja oli valmis ristinkuolemaan.

21. Järkyttävän vakavana Jeesus paljasti sen iankaikkisen määränpään, johon näiden ihmisten epäusko oli johtamassa. "Te kuolette syntienne" on herätyshuuto kaikille itsevarmoille jokaisessa sukupolvessa. Vrt. 7:33-34.

 

Sivun alkuun

©2019 maailmapelastuis - suntuubi.com